Lankalaihisvuosi 2015

Vuosi 2015 lähenee loppuaan ja näin ollen myös Lankalaihis-vuoteni. Ensimmäinen laatuaan.
Tavoitteeksi olin asettanut vähentää varastojeni paksuutta 3 lankakilolla.
Ihan en tavoitteeseeni päässyt. Yksi selkeä selitys tälle on ja se on lyhykäisyydessään Tampereen kädentaidot-messut. Siltä reissulta tuli sen verran monta kerää ostettua. Syksyn aikana en rannekivun vuoksi ole voinut tehdä käsitöitä niin paljoa kuin olisin halunnut (valitettavasti)... joten tavoite jäi tänä vuonna saavuttamatta.

Ylpeä olen kuitenkin tämän vuoden luvuista. Tehtyjä töitä kaikkinensa 2665 gramman edestä ja loppusaldokin näyttää kivat -1805 grammaa. Kapeni ne lankavarastot sittenkin. Ostettua tuli kyllä yli odotusten. Vielä joulukuussa koriin sujahti yksi kerä lisää 7 veljestä, kun kaupan alelaarissa vastaan tuli. Oli vähän niin kuin pakko ostaa, kun oli väriltään lila.  Lila, jota siskon tyttö yleensä aina esittää yhtenä värivaihtoehtona haluamilleen käsitöille. Nyt sitä löytyy ja tämän kerän käyttötarkoituskin on jo aivan selvä. Siitä lisää ensi vuonna.

Tässä kooste Lankalaihis 2015 vuodesta:

Tehdyt työt			-2665 g
Tammikuu 2015			-232 g
Iskän villasukat	7 veljestä	neulottu	-167 g
Pipo	Luxus Alpaca	neulottu	-65 g
Helmikuu 2015			-292 g
Lahjapussi	Tennessee	virkattu	-100 g
Isoäidinneliö-sohvatyyny	7 veljestä	virkattu	-192 g
Maaliskuu 2015			-392 g
Essin vauvan peitto	Wool	virkattu	-230 g
Pöllö	Tennessee	virkattu	-162 g
Huhtikuu 2015			-221 g
Siskon villasukat (2 kpl)	7 veljestä	neulottu	-221 g
Kesäkuu 2015			-225 g
Johannan vauvan peitto	Anne Geddes Baby	virkattu	-225 g
Elokuu 2015			-369 g
Pitsineulesukat	Bambu	neulottu	-112 g
Maijan villasukat (2 kpl)	7 veljestä	neulottu	-228 g
Tiskirätti	Bambu	neulottu	-29 g
Syyskuu 2015			-521 g
Kolmiohuivi	Bambu	virkattu	-231 g
Pitsiliina/pöytätabletti	Tennessee	virkattu	-87 g
Heidi-Marian villasukat	7 veljestä	neulottu	-118 g
Lasten villasukat	7 veljestä+nostalgia	neulottu	-85 g
Lokakuu 2015			-270 g
Pitkävartiset pitsisukat	7 veljestä	neulottu	-145 g
Iskän villasukat 2	7 veljestä+nostalgia	neulottu	-125 g
Marraskuu 2015			-143 g
Raitatumput	7 veljestä	neulottu	-78 g
Lapaskynsikkäät	7 veljestä+nostalgia	neulottu	-65 g
Joulukuu 2015
Ei valmistuneita töitä
Lahjoitetut			-490 g
	Luxus Alpaca		-37 g
	Novita Maxi		-60 g
	Tennessee		-393 g
Myydyt			-400 g
Säärystinlangat	Tennessee		-200 g
Sukkalangat	Tennessee		-200 g
Ostetut			+1750 g
Toukokuussa	Anne Geddes Baby		+400 g
Heinäkuussa	7 veljestä nostalgia		+200 g
Marraskuussa	Novita Hile		+300 g
Marraskuussa	Online Supersocke		+100 g
Marraskuussa	Sumitawa Alpakkavilla		+500 g
Marraskuussa	Puffala		+100 g
Joulukuussa	7 veljestä		+150 g
YHTEENSÄ			-1805 g

Nipiltä postia

Enpä olisi ikinä uskonut, että sekin päivä tulee kun meikäläinen saa kissalta postia. Ihan nimelläni varustettuna...  Posteljoonina toimi 4-vuotias siskontyttöni, jonka näin eilen.

Sain käteeni alla olevan kuoren, josta käy ilmi että kirje tosiaan on Nippi-kissalta:

Hetken ihmettelin, että mitäköhän tämä oikein tarkoittaa... mutta sitten kirjekuoren avattuani selvisi kirjeen salaisuus. Sisällä oli kotivinkki-lehdestä poimittu sivunen, jossa oli ohje kahteen kissan pesään: pitkulaiseen ja pyöreään.

Mainoslause ohjeessa meni näin: "Pörröinen ja lämmin pallo on kisun ikioma piilopaikka".
Nippi-kissalle siis kaivattiin omaa pikku pesää, johon voisi mennä rauhoittumaan ja ehkäpä hieman piiloonkin tuota 4-vuotiasta siskon tyttöäni ;-)

 

Ohje näytti ihan kivalta, mutta täytyy nyt vielä miettiä toteutusta. Lankaa kun näyttää tuohon menevän sen verran paljon ja varastosta niitä ei löydy. Kauppaankaan tästä ei nyt voisi lähteä, kiitos Lankalaihiksen... Niinpä Nippi saa vielä hetken odottaa oman pesänsä valmistumista!

Mitä: minäkö?

Tiedätte varmaan sanonnan erilaisten kilpailujen ja arvontojen kanssa: En minä ainakaan voita... tosiasiahan kuitenkin on, että aina joku voittaa.

Kerrankos minäkin ;-)

Työpaikallani oli ihan simppeli kilpailu. Osallistuakseen piti kertoa mitä ko. päivänä oli työn alla. Varsinaisena ideana taisi olla aktivoida samalla ihmisiä käyttämään ja seuraamaan Yammeria (=sisäistä tiedostuskanavaamme).

Niinpä minäkin turisin pari riviä päivän työlistastani. Onni suosi tällä kertaa ja minä voitin yhden palkinnon. Sain 2 kpl lippuja tämän illan HPK-Lukko peliin.
Eiku Ritari-areenalla vaan ja rytinällä. Kaveriksi otan oman iskäni. Olkoon pieni kiitos, vaikkei oman isän muistaminen koskaan mitään syytä tarvitsekaan.

Lapaskynsikkäät, osa 2

Vihdoinkin. Oli sitten todella pitkät 130 kilometriä Hämeenlinnasta etelään. Postimatka vei kaikkiaan 16 päivää... mutta tänään vihdoin siskon tytön lapaskynsikkäät ovat päässeet perille ja käsiin sujahteneet, kuten kuvasta näkyy:

Huh. Nyt saa lakata murehtimasta mahdollisuudesta, että ovat hukkuneet matkalla... tai siitä suuremmasta eli kynsikkäät eivät sovi neidin käteen. Hyvinhän ne näyttävät sopivan.
Ei hätää... "vanhat" taidot ovat tallella edelleenkin...


Hyvää perjantaita!

Neidin lapaskynsikkäät

Siskontyttö on pyytänyt useammankin kerran tekemään hänelle lapaskynsikkäät. Olisi kuulemma niin hieno saada sellaiset. Heikkona hetkenäni sellaisia lupailin kokeilla tehdä. Tietäen kuitenkin erittäin hyvin, että kun yhdelle lapselle tekee niin sitten tarttee tehdä niitä muillekin.
Täytyy kyllä sanoa, että lapaskynsikkäiden tekeminen ei todellakaan ole lempipuuhaani. Yritä nyt siinä pienesti ja sievästi tehdä lapsen kapeaan käteen sopivaa. Ei mun juttu. Kyllähän nämä yhdet teki, mutta eihän tämä kivaa ollut. Kynsikkäät on neidille postitettu jo reilu viikko sitten, mutta ilmeisesti postilakon vuoksi eivät ole vielä perille saapuneet. Ainakaan minkäänlaista palautetta ei ole vielä kuulunut. Sitä odotellessa tässä koostetta ja kuvia:

Ohje: Novita, syksy 2004 (viitattu 26.11.2015)
Lanka: 7 veljestä ja nostalgia
Värit: tumman sininen ja kirjava sininen
Puikot: 3,5
Langankulutus: 65 grammaa.
Koko: toivon mukaan 10 v.

Näistä samoista väreista tein neidille aiemmin jo villasukat, joten ovat sitten hieman edes sävy-sävyyn. Tulipahan nyt sitten melkein varastot tyhjiksi tuosta Nostalgiasta. Ei ihan minun mieleinen lankasävy, mutta tulipahan kokeiltua.

Ideana tehdä sininen läppäosuus tuntui paperilla hienolta, mutta en nyt ihan tiedä käytännössä. Kuvissa ainakin näyttää jotenkin hassulta.

Toivon mukaan nämä kämmekkäät sopivat, niin ei sitten heti tarvitse uudestaan uusia alkaa tekemään. Nyt voisi olla hyvä hetki keskittyä tilauslistaan eli pipo-osastoon ja omien tumppujen viimeistelyyn... eli ne peukalot x 2.

Vain pienen hetken verran meillä etelässä näytti tältä:

Nyt ei auta muu kuin odotella seuraavaa lumisadetta.

Hyvää marraskuuta!

Raitalapaset

Viime viikolla syyslomalla ollessani sain valmiiksi talvilapaset. Ihan olin rohkea ja tein itselleni.
Ostin viime talvena nimittäin itselleni mustan talvitakin, jossa on fuksian punaisia koristuksia hihoissa ja vetoketjussa. Ajattelin jo silloin, että voisin samasta väristä tehdä itselleni lapasetkin. Ois edes joskus vähän mietitty kokonaisuus, kun tuolla kylillä liikkuu. Hämäläisenä meni tekeminen tälle syksyllä, mutta eipä voi mittää. Nyt on lapaset valmiina odottamassa kylmeneviä säitä.

Tällaiset niistä nyt sitten tuli:

Ohje: Novitan peruslapasohje (viitattu 20.11.2015)
Lanka: 7 veljestä
Värit: fuksia ja ruskea
Puikot: 3,5
Langankulutus: 78 grammaa.

Ajattelin, että voisin saman tien tekaista itselleni toisetkin lapaset. Hieman pienemmät, kun tuo kätöseni on aika pikkuruinen. Ei tartte mahtua aluslapasia näihin toisiin välttämättä. Yksiväriset, mutta palmikkoa tai muuta kuviota saisi kyllä olla. Seuraavaksi niiden kimppuun siis...


Lomalta palattuani töihin minua odotti työhuoneessani iloinen yllätys. Varma loppuvuoden lähestymisen merkki odotti ikkunalaudalla:

Kaktukseni täynnä kauniin punaisia kukkia. Puolet oli jo ehtinyt aukeamaan. Tästä riittääkin iloa useammaksikin päiväksi.

Tampereen tuliaiset

Suomen kädentaidot messut Tampereella oli kyllä ehdottomasti tämän syksyn parhaimpia kohokohtia. Kruunasi myös hienosti syyslomani loppumisen.

Mitä sitten jäi käteen näiltä messuilta? Paljon uusia kivoja ideoita niin neulomiseen, ompelemiseen kuin askarteluunkin liittyen. Itse olen kovin perinteinen, joten toivon että rohkeutta tehdä ja kokeilla uutta ja erilaista olisi se juttu joka messureppuuni Tampereelta jäi mukaani. 

Lankavarastoni paksuni yhteensä kilolla. 

Heittämällä olisi voinut mennä enemmänkin, mutta tällä kertaa osasin malttaa mieleni. Saahan sitä lisää, kun nämä on ensin tehty. 

Tuttu ja turvallinen Novita: 

300 grammaa Hilettä tipahti ostoskoriin jo messujen alkuvaiheessa. Piti kylläkin ostamani Lehtoa, mutta alkoi mietityttämään langan sopivuus siskontytölle että päätin vaihtaa tähän. Ei tämäkään yhtään hassumpaa lankaa ole. Kyllä Hile aina uppoaa, kun on lapsista kysymys. Näistä langoista olisi tarkoitus tehdä pipo-kaulaliina yhdistelmä neidin tilauksen mukaisesti.

Alpakka: 

500 grammaa Sumitawa alpakkavillaa (100 %). 400 g harmaata ja 100 g ruskeata. Näistä olisi tarkoitus tehdä itselleni hartiahuivi, pipo ja hanskat. Sukatkin, jos lanka riittää. Tästä samasta langasta sisko osti edellisessä jutussa olleen huivin. Jos edes vähän pääsisin yhtä tyylikkääseen lopputulokseen. 

Online supersocke carneval-Color mit Aloe Vera ja jojobaöljy: 

100 g harmaan ja turkoosin sävyjä. Kerästä olisi tarkoitus tehdä villasukat talvi-iltojen varalle. 

Äidille ostettu: 

Äitini on tilannut pipon itselleen ja sitä varten ostin todella tyylikästä ja hintavaakin puffala lankaa. Käsinvärjättyä, silkin pehmeää ja kauniin harmaata. Kashmiria 70% ja 30 silkkiä. Vielä täytyy ohje löytää, niin pääsen tekemään. 

Kukkarokassi: 

Olen jo tovin miettinyt, että pieni kukkaropussukka olisi töissä todella kätevä. Nyt kun joudumme suhaamaan työpäivän aikana eri rakennuksissa, niin aina pitäisi olla puhelin ja kännykkä ja mielellään se lompakkokin mukana. Taskuihin kun eivät aina mahdu. Messuilla oli paljon erilaisia pussukoita valmiiksi tehtyinä tai itse tehtäväksi. Tämän pussukan kun näin niin tiesin heti, että tämä se on. Tätä minä olen hakenut. Kassi lähti saman tien mukaani. Eipähän tartte viritellä ompelukonetta. 

Laukku on laadukas EA-Design kukkarokaupan taidonnäyte. Tästä ostoksesta riittää iloa pitkäksi aikaa. 

Matkaevääksi messuilta lähti vielä aitoa Längelmäkeläistä pellavaleipää: 

Nyt on taas mitä iltaisin sohvalla tehdä ja mukava fiilis onnistuneen Tampereen reissun jäljiltä.

Kädentaitoja Tampereelta

Käytiin perjantaina siskojen kanssa Tampereella katsastamassa Suomen Kädentaidot messut (viitattu 14.11.2015). Tampereen Messu- ja Urheilukeskus oli kyllä täynnä väkeä ja toinen toistaan ihanampia kojuja oli aseteltu kauniiksi meitä varten. Ihanasti oli tarjolla kaikkea kaikenlaisille kädentaitojen ystäville.

Tässä muutama makupala päivästämme: 

Käsityön ystävänä kävin tietenkin hypistelemässä toisten tekemiä luomuksia: 

Ihania erilaisia lankatarjouksia oli tarjolla niin paljon, että meinasi ihan hulluus iskeä. Hirvittävän vaikea päättää mitä kaikkea ihanaa uutta haluaa päästä testaamaan. Jottei ihan tämän vuoden lankalaihis pipariksi mene, niin olin etukäteen pyytänyt siskoja vähän vahtimaan perääni. Ei kassikaupalla sentään...

Isosiskoni teki pari ihanaa löytyä. Sovituskoppeja kun emme löytäneet, niin ei auttanut muu kuin ottaa valokuva ja tarkastaa siitä onko sopiva. Eikö olekin hienoja: 

Ystäväni oli voittanut seinävaatekilpailussa ensimmäisen palkinnon. Voittotyö ylärivissä vasemmalla (kellertävä ja ruskea hahmo). Täytyy käydä ystävää onnittelemassa voitosta, kun näemme huomenna.

Täytyy kyllä sanoa, että kannatti odottaa Tampereen messuja. Todella oli monipuolinen tarjonta. Sisälle päästyämme ei enää edes harmittanut yli tunnin odotus parkkialueelle. Sarankulma kun oli ihan tukossa Ikeaan asti. 

Mitä minun messukoriin tipahti? Siitä seuraavassa postauksessa...

Etanavauhdilla kohti loppuvuotta

Kyllä sitten ottaakin päähän. Nyt kun ilma on muuttunut jo syksyksi ja alkutalvikin häämöttää, niin mikä olisi sen mukavampaa kuin käpertyä olohuoneen sohvalle, laittaa joku hyvä elokuva pyörimään, ottaa ihana neule syliinsä ja antaa vain kierrosten soljua eteenpäin ja eteenpäin... Mutta vielä mitä. Molemmat ranteet pahasti tulehtuneet. Kiitos työpaikan tehostetun ilmanvaihdon. Ei riitä, ettei kädet toimi... istua ei voi kuin vähän aikaa kerrallaan tai alkaa sen luokan kolotus. Ärsyttävää!
Nauti nyt siinä sitten käsityöharrastuksesta. Neuleet eivät ole pariin viikkoon edistyneet yhtään. Kyllä harmittaa. Onneksi sentään äitini teki yllärin viikonloppuna ja tilasi itselleen talvipäähineen. Aika vapaat kädet sain sen osalta. Jotain palmikkoa tai sitten jotain erilaista lankaa. Vaaleat värit on  jees, mutta musta, punainen ja ruskea eivät saa kuulua värivalikoimaan. Kirjavakin saa olla, kunhan ei liikaa. Vaikka omalle äidille tekeminen onkin aina niin jännittää (kai sitä jotenkin pelkää epäonnistuvansa), niin on silti kiva päästä suunnitelmaan toiselle jotain uutta. Jotain tyylikästä sen täytyy olla. Aikuiselle naiselle sopivaa. Nyt kun ei tuo neulominen onnistu, niin tässä on hyvää aikaa selata käsityölehtiä ja käydä vaikka kirjastossakin etsimässä niitä erilaisia malleja. Ensi viikolla on ne Tampereen käsityömessutkin, joten sieltä viimeistään löydän varmasti sen just sopivan langan tähän projektiin.

Hyvää marraskuuta!

Iskän villasukat nro 2

Vuoden 2015 ensimmäinen neuletyöni oli villasukat omalle iskälleni. Ihka ensimmäiset villasukat hänelle. Sukat olivat selvästikin mieleen. Olen niitä sen verran ahkerasti nähnyt pidettävän. Päätinkin, että teen hänelle toisetkin kun on tuota 7 veljestä varastoissa sen verran. Ensimmäiset sukat olivat harmaaraitaiset, joten näissä väreinä tumman sininen ja kirjava sininen.

Ohje: Novitan perussukkaohje
Lanka: 7 veljestä
Värit: tumman sininen ja kirjava sininen
Puikot: 3,5
Koko: 41
Langankulutus: 125 g.

Loppuun vielä pari kuvaa lempilapsestani.... Hihii... saan sittenkin tänä vuonna nauttia itse kasvatetuista tomaateista... herkkupaloja on syöty jo reilut 10 ja vielä on lisää kypsymässä ainakin 30:

Koristekurpitsatkin ovat vaihtaneet vihreän kuorensa kauniin oransseihin ja keltaisiin sävyihin:

Neulomisen hyödyt

Sain pikkusiskoltani linkin Kodin kuvalehden nettiartikkeliin aiheesta:
Kuusi yllättävää tapaa, joilla neulominen parantaa terveyttäsi.
En nyt tiedä kuinka yllättäviä nämä kuusi tapaa oli, mutta muistuttipahan taas siitä että olen hyvän harrastuksen itselleni löytänyt. Vastapainona kun on vielä suunnistus ja geokätköily, joten ei sohvalla istuminen ja neulominen ole niin paha asia.
Tässä tarjoiltuna teillekin:


Neulomisesta on muutakin hyötyä kuin se, että saat lämpöisiä vaatteita itselle tai läheisillesi. Neulominen kannattaa, koska:

1. Se saa sinut tuntemaan ylpeyttä itsestäsi.
Puikkojen heiluttaminen ei suju kaikilta. Neulominen vaatii opettelua, virheistä oppimista ja pitkäjänteisyyttä. Kun näytät tekemääsi työtä jollekin, joka suhtautuu luomukseesi kuin ihmeelliseen taikatemppuun, saan hyvän syyn tuntea tervettä ylpeyttä saavutuksistasi.
2. Se käy meditaatiosta.
Kun hallitset perustaidot, neulomisesta tulee rentouttavaa. Samojen liikkeiden toistaminen menee lihasmuistiin eikä homma lopulta tunnu työltä lainkaan. Rytmikäs ja rentouttava liike on kuin meditaatiohetki. Kaupan päälle saat uudet villasukat tai torkkupeiton.
3. Se lieventää stressiä.
Neulomiseen liittyvä keskittymisen tunne ja rytmikkyys voivat hämätä esimerkiksi masennuksen ja stressin aiheuttamia oireita. Paikoillaan istuminen hidastaa sykettä ja alentaa verenpainetta. Tartu puikkoihin, kun huomaat ikävien tunteiden hiipivän kehoosi.
4. Se parantaa motoriikkaa.
Neulominen stimuloi aivojesi eri alueita samaan aikaan. Käytät neuloessasi esimerkiksi otsalohkoa (joka säätelee tarkkaavaisuutta ja suunnittelua), päälaenlohkoa (joka vastaa aistihavainnoista) ja pikkuaivoja (joka mahdollistaa sen, että liikkeesi ovat tarkkoja ja oikein ajoitettuja). Neulominen parantaa hienomotorisia kykyjä, joten se voi auttaa esimerkiksi Parkinsonin tautia sairastavia.
5. Se pitää aivot virkeinä.
Mitä enemmän käytät aivojasi, sitä paremmin ne toimivat ja sitä pidempään ne pysyvät terävinä. On tutkittu, että käsitöitä tekevät vanhukset kärsivät muita epätodennäköisemmin lievistä kognitiivisista häiriöistä.
6. Se auttaa estämään nivelreumaa ja jännetulehduksia.
Nivelet pysyvät terveinä, kun pidät ne liikkeessä. Sormien käyttäminen vahvistaa niiden rustoja. Tiesitkö, että neulominen vahvistaa sormia tehokkaammin kuin vaikkapa tietokoneella näpyttely?
 

Tekstin lähde: Kodin kuvalehti http://www.kodinkuvalehti.fi/node/29764 (viitattu 16.10.2015)

Aikaansa edellä

Tämä postaus on odottanut jo tovin, mutta nyt kun vihdoin saan valokuvatkin tätä varten oli aika istahtaa koneen ääreen ja kertoa tarina itsestä ja opettajan lahjoistani.

Tarina alkaa jo keväältä. Isosiskoni halusi saada itselleen puuvillasta tehdyt säärystimet. Tarttis kuulemma sellaiset saada, kun tuppaa kylmä nilkkoja särkemään. Tokihan minä sellaiset lupasin.
Kevät kuitenkin ehti mennä ennen kuin ehdin niitä aloittamaan, joten otinkin sitten langat mukaan kesäkuun mökkiviikolle. Mitä muutakaan sitä siellä tekisi sateen sattuessa kuin neuloisi kauan odotettuja säärystimiä. Otin mukaan muutaman keskeneräisenkin työn.  Niitä siinä sitten viimeistellessäni ekana iltana kun oli hetki aikaa neuloskella siskoni ehdottikin, että josko hän itse yrittäisikin tehdä säärystimet, jos vain häntä opastaisin. Totta kai opastaisin. Reteesti lupasin... Helppo homma! Niinhän sitä luulisi.

Ohjeen päätimme taikoa päästämme. Helppohan säärystin oli tehdä. Etukäteen olin jo netistä katsonut, että makkaralle menevä sukka olisi hyvä tässä kohtaa. Langaksi olin valinnut varastossa olleen Novitan Tennesseen. Alkuun halusimme joustinneuletta. Pysyypähän paremmin sitten säärystin ylhäällä, jos halutaan. Puikoille (3,5) teimme 52 silmukkaa ja aloitettiin joustinneuleen teko 2 oikein ja 2 nurin. Kaikkinensa 7 kierrosta.
Sitten olikin aika aloittaa makkarat: 5 kerrosta oikein ja 5 nurin. Yksinkertaista!
Muutaman makkaran jälkeen totesimme kuitenkin, että säärystimestä tulee aivan liian leveä. Siskon jalka kun on sitä kaposta mallia (edelleenkin). Ei muuta kuin kaventamaan. Olen aina pitänyt itseäni hyvänä neulojana ja osaan laskea miten lisätä tai kaventaa silmukoita... mutta nyt ei ottanut luonnistuakseen. Laski sitten miten päin vaan, niin ei meinannut tulla oikeata määrää kavennuksia niin että kavennukset olisivat menneet tasaisesti koko säärystimen leveydeltä. Jotenkuten tästä kuitenkin selvittiin säveltämällä omiamme kavennuskierroksella.
Säärystin eteni. Jälleen oli kavennettava. Eikä taaskaan meinannut matematiikka mennä kohdalleen. En tajua! Kuinka voi yksinkertaisimman ohjeen kanssa olla näin vaikeaa. Sen kerran kun pääsin toista opettamaan ja ohjeistamaan neulomisen maailmaan. Nolointa on vielä sekin, että kun ensimmäinen säärystin saatiin valmiiksi ja oli aika tehdä toinen, niin koko ohje oli niin epämääräisesti kirjoitettu ylös, että piti sitten ihan kerros kerrokselta laskea uudelleen mitä on tehty ja missäkin kohtaa. Vaivannäön jälkeen lopputulos kuitenkin palkitsi meidät:

Valmis säärystin sinisestä Tennesseestä. Näyttää kuvassa hieman kieroilta ja kapeilta.... mutta kyllä ne vaan jalkaan nätisti sujahtaa.

Pitipä sitten säärystintä ylhäällä tai alhaalla makkaralla, niin hyvältä näyttää. Sisko on tyytyväinen ja se on pääasia. Mikä parasta. Säärystimistä tuli vielä paremmat, kun kerroin hänelle että uusimmassa Novitan syksy 2015 lehdessä on ihan samanlaiset säärystimet tehtynä hieman paksummasta villalangasta. Olimme siis olleet aikaamme edellä, tietämättämme.

Vaikka tekeminen ei alkuunsa meinannutkaan sujua, niin matkan varrella siskoonkin iski se neulomishalu. Nyt on uutena projektina menossa junasukkavartiset villasukat tai pitäisikö kirjoittaa junasukkavartiset puuvillasukat. Tennesseestä kun nekin ovat tulossa... mutta joka tapauksessa... sisko meinaa sellaiset itselleen saada ja minä koitan harjoitella näitä opettajan taitojani. Tähän mennessä on ainakin mennyt oikein ;-)

Lankalaihiksen viimeinen kolmannes

Lokakuu on päässyt jo alkuunsa ja näin ollen Lankalaihiksen viimeinen kolmannes myöskin. Tällä hetkellä näyttää hyvältä. Varastot ovat kaventuneet 2687 grammalla, joten vielä kolmen kilon tavoitteesta puuttuu 313 grammaa. Ainoa iso haaste on Tampereella marraskuussa järjestettävät Suomen Kädentaidot -messut. Täytyy varmaankin asettaa joku ostoraja ennen lähtöä tai voi käydä todella hassusti ;-)

Viime viikko tuli mentyä syysflunssassa, joten oloa parannellessa syntyi yhdet pitsivillasukat:

Ohje: Novitan sukkalehti 2014
Lanka: 7 veljestä
Väri: keskiharmaa
Puikot: 4,0
Langankulutus: 145 grammaa
Koko: 38/39.

Varren alussa oli kiva pitsikuvio, joka jatkui yhden kuvion verran koko sukan ajan.

Mokasin sen verran ohjetta lukiessani etten tajunnut, että jalan päällä olevan pitsikuvion molempiin reunoihin olisi tarvinnut tehdä 2 silmukan verran nurjaa. Pitsikuvio olisi näin ollen erottunut paremmin sukasta. Ehdin jo toisen sukan tehdä valmiiksi ennen kuin tajusin ohjeessa olleen "omituisen" lauseen. Näin jälkikäteen sen kyllä tajusi hämäläinenkin ;-)

Kantapää on tuttua vahvistettua neuletta ja päässä kärkikavennus.

Sukista tuli ihan mittojen mukainen, joten istuu mallin jalkaan hienosti. Sen verran ihastuin malliin, että voipi olla että pienillä muutoksilla teen sellaiset myös itselleni tulevaa talvea varten. Jospa tänä talvena ei omatkaan jalat palelisi.

Syysilmettä

Syksy on vasta tullut ja ensimmäinen flunssakin on tarvinnut jo saada. Mitä muutakaan sitä on voinut tehdä kuin pienen pesän olohuoneen sohvalle vällyjen väliin ja odottelemaan olon paranemista. Onneksi tuli nuo syksyhommat ulkona jo tehtyä, joten nyt voi vain katsella ikkunasta ulos niitä ihaillen.

Aronian istutusta

Hankin Kodin Terrasta koristearonian aitataimia, kun olivat edullisesti tarjouksessa. Tästä rivistä pitäisi aikanaan sitten tulla näkösuoja minun ja naapurini väriin. Aronia on siitä kätevä kasvi, että siitä riittää katseltavaa koko kasvukaudelle. Kesäkuussa valkoiset kukat, sitten heinä-elokuussa mustat syötävät marjat ja syksyllä sitten koko komeuden kruunaa voimakkaan oranssinpunaiseksi muuttuvat lehdet. Täytyy vain toivoa, että taimet juurtuvat hyvin. Rusakko oli ainakin istutukseni jo ehtinyt näkemään, kun muutama varsi on jo poikki... mutta en viitsi murehtia sitä nyt... istutan keväällä sitten uuden, jos on tarvis. Juurestahan se uusi kasvu lähtee.

Callunaa ja sypressia

Samalla ostosreissulla tuli hankittua myös 6 kappaletta Callunoita kolmessa eri värissä. Nyt koristaa ulko-ovea puukorissa callunaistutus. Kaksi callunaa jää tästä ylikin, joten teen niistä terassille toisen.

Etuovella koristaa callunoiden vieressä viime vuonna istutettu sypressi. Minulle sanottiin puutarhakaupassa, ettei sypressi tule purkissa talvehtimaan kun juuret jäätyvät... mutta mites kävikään. Leuto talvi ei kasvia tappanutkaan, joten olkoon nyt vielä sitten seuraavankin vuoden oven pielessä.

Kasvisatoa

Onnettomasta alkukesästä huolimatta sain kuin sainkin hieman satoa terassiviljelmistäni. Koristekurpitsoja tuli loppujen lopuksi 4 kappaletta. Jos hyvin käy, niin määrä vielä kasvaa 1-2 kurpitsalla. Ihan ei satoa tullut niin paljoa, että olisin näistä saanut haluamani istutuksen, joten nämä 4 kaunista yksilöä koristaa nyt sitten olohuoneen pöytää valkoisessa kulhossa. Ensimmäinen kurpitsa on jo aloittanut värin vaihdon keltaisemmaksi, joten saa nähdä mitä värejä noihin muihin kasveihin vielä tuleekaan.

Tässä niitä nyt sitten on. Koko kevään ja kesän vaaliin 10 tomaatintaimea. Kastelin, lannoitin, kuljetin sisään ja ulos, laitoin tukikeppejä ja suojaharsoa, poistin varkaita ja odotin, odotin ja odotin. Ei vaan koko kesänä kukkia näkynyt... olin jo heittämässä kasvia roskiin, kunnes näin ensimmäisen pienen kukan alun. Ja kuin yhdessä yössä alkoi kukkia tulemaan lisää, lisää ja lisää. Tällä hetkellä taimissa on yhteensä n. 35-40 tomaattia. Pieniä ja vihreitä, mutta joka tapauksessa tomaatteja. Tomaatinviljely siis edelleen jatkuu ja pieni usko vielä siihen, että saisin tänä vuonna maistaa itse kasvatettuja tomaatteja.

Täti, lainaatko puikkoja?

Sain siskontytöltäni puhelun perjantaina. Reipas 10-vuotias neiti, joka oli puikkoja vailla. Olemme yhdessä harjoitelleet puikkojen käyttöä useammallakin vierailulla. Nyt hän oli koulukaverinsa innoittamana halukas neulomaan itselleen ihka ensimmäisen kaulaliinan. Puhelussamme kesti tovin, kun sopivien puikkojen löytyminen vaati sen, että aloitimme ihan perusasioista eli mikä on vyöte, miten sitä luetaan jne. Langat oli jo valmiina ja puikkokooksi keskustelun lopuksi valikoitui nro 7. Kaulaliinan malli oli jo valmiiksi mietitty. Neiti kun osaa vasta neuloa vain oikeata, joten nurjat silmukat unohdetaan tästä kaulaliinasta. Pituuskin oli valmiiksi päätetty, kun kaulaliinalla on vain yksi oikea tapa kaulaan sitoa eli taitto kahteen ja lenkistä sisään. Sehän sopii. Nyt on puikot neidillä kotona, joten neulominen voi alkaa. Sovimme neidin kanssa, että mikäli tarvitsee apua niin hän voi minulle soittaa ja mallia voidaan tutkailla skypen tms. kauttakin. Syyslomakin alkaa jo parin viikon päästä, joten näemme silloin. Voidaan yhdessä pitää sitten neulomisiltakin.
Puhelun lomassa neiti kertoi, että viime syksynä saamistaan villasukista yhdet olivat menneet rikki. Olisi kuulemma käyttöä uusillekin. Niinpä pika-pikaa neuloin kahden päivän aikana neidille uudet sukat tilalle. Tällaiset niistä sitten tuli. Kuvien sijoittelut ovat sitten neidin omaa käsialaa:

 Lankana 7 veljestä: tumman sininen ja Nostalgian kirjava sininen.

 Sukat ovat kokoa 34-35 ja lankaa niihin kului yhteensä 85 grammaa.

 Sopivat, kuten kuvista näkyy.

Samoista langoista, jos saisi kämmekkäät... niin sitten kuulemma olisi tosi hyvä ;-)

Tilaussukat

Työkaveri pyysi perusvillasukkia, kun hänenkin uusi työhuoneensa on osoittautunut todella hyvin ilmastoiduksi (kuten minunkin). Pakko on jo pukeutua kuin naparetkellä, vaikka on vasta syyskuu. Lämmintä hartioille ja villasukat jalkaan.

Käytin varastoista löytyneitä Novitan 7 veljestä. Väreinä tällä kertaa ruskea ja vaalean ruskea. Lankaa näihin kului n. 120 grammaa. Sukkien koko on 39-40.

Perussukkien tekeminen on kyllä ihan kivaa, mutta seuraavissa täytyy jo olla jotain kuviotakin tai vähintään reipasta raidoitusta. Olen useammassa blogissa nähnyt viime aikoina villejä värejä, seepraraitoja, pitsiä jne. Minäkin tahdon koittaa...

Pitsiliina/tabletti

Kolmiohuivin tekemisestä jäi tuo virkkausvaihe päälle, joten tartti saada virkata vielä jotain pientä kivaa. Olen useammassa blogissa huomannut pieniä ja sieviä virkattuja pöytäliinoja/tabletteja. Niinpä minäkin päätin kokeilla yhtä. Käyttämäni ohje on sama kuin millä aiemmin virkkasin itselleni EKO-ontelokuteesta uuden keittiömaton (viitattu 16.9.2015). Matto-ohjeen sain matonkuteen tilauksen yhteydessä, mutta malli ainakin muistuttaa kovin Kauhavan Kangas-Aitan Juhannusruusu-ohjetta (viitattu 16.9.2015). Lopputulos näyttää tältä:

 Virkattu pitsiliina/tabletti

Ohje: Tuulia Desing
Lanka: Novita Tennessee (100 % puuvillaa)
Virkkuukoukku: 3,5
Koko: halkaisija 38 cm
Väri: valkoinen
Langankulutus: 87 g.

Minusta pitsiliina/tabletti näyttää tosi kivalta. Voipi olla, että teenkin samalla ohjeella vielä 2-3 lisää, jolloin saan ne pitkälle keittiöpöydälle jatkumona. Päälle vaikkapa pari Venetsia-kynttilää, niin on syksyinen tunnelma valmis.

 Kuvio vielä lähempää kuvattuna.

Tällä hetkellä liina on olohuoneen pöydällä lasimaljakon alla koristeena. Kivalta se mielestäni näinkin näyttää, joten liina saakin ainakin toistaiseksi olla olkkarin sohvapöydällä.

Valmis kolmiohuivi

Kolmiohuivi on pari päivää saanut ihan rauhassa kuivua mittoihinsa.
Tällainen siitä nyt sitten tuli:

Virkattu kolmiohuivi
Ohje: Novita-lehti kesä 2009 (viitattu 11.9.2015)
Lanka: Novita Bambu (68 % bambua ja 32 % puuvillaa)
Koukku: 3,5
Väri: vaaleanpunainen
Langankulutus: 231 grammaa.

Päätin, että en huiviin laitakaan hapsuja ainakaan tässä vaiheessa. Jos myöhemmin alkaakin tuntumaan siltä, että huivi ne kaipaakin niin varastosta löytyy lankaa kyllä siihen.
Jonkun toisen huivin tai pontson aion kyllä vielä tehdä, kun uusi työhuoneeni on sen verran hyvin ilmastoitu että meinaa pystyyn jäätyä. Jotain lämmikettä tarttee hartioilla kyllä saada.

Puolukkasatoa

Työn alla on viime aikoina ollut vaaleanpunainen kolmiohuivi.
Sain huivin vihdoin aamulla valmiiksi ja sain laittaa sen kuivumaan mittoihinsa.
Kuivumista odotellessa oli hyvää aikaa käydä metsästä keräämästä näitä herkkuja:

Pari viikkoa sitten puolukat olivat vielä osittain raakoja, mutta nyt löytyy kivasti poimittavaa. Ämpärit tulivat äkkiä täyteen, eikä pieni vesisade näin ollen ehtinyt meitä marjastajia paljoa kastelemaan. Hyvä niin.

 

Puolukat oli keskikokoisia ja maukkaita. Ei haitannut, että joukkoon pari roskaakin eksyi sillä marjat olivat menossa tänne:

Mehustimeen siis kaikki vaan.
Osa ehdittiinkin jo keittää mehuksi saman tien. Nyt on pakkaseen menossa puolukkamehua talven pimeitä iltoja varten. Pieni tujaus puuron tms. sekaan, niin ehkäpä flunssa ymmärtäisi tänä vuonna jättää minut hieman paremmin rauhaan (mitä ei viime vuonna tapahtunut).

Jahka kolmiohuivi on kuivahtanut lisään pari kuvaa myös siitä blogiini.